Apu on saapunut... toivottavasti

Pulla on nyt melkein 3-vuotias. Jouduimme kesällä keskeyttämään harrastuksen Pullan epäsosiaalisen käytöksen takia. Tarkoitan sitä että mun hermot eivät pitäneet sen kanssa harrastamista. Vahdin ensinnäkin sitä ettei se syö ketään ihmistä, sekä sitä että se ei syö kenenkään koiraa. Jossain harrastuksissa vaaditaan että koira pysyy vapaana (siis ilman että se syö ketään), ja tällöin jouduin olemaan vielä enemmän varuillaan. Ajattelin että ei ole oikein koiralle että mä olen kireä kuin viulunkieli. Eikä ole oikein muita treenaajia kohtaan että joutuvat väistelemään minua ja koiraani. Se ei ole myöskään sellaista hauskaa minulle, jota harrastuksen kuuluisi olla. Päätin keskittyä Pullan kanssa sellaisiin harrastuksiin missä minulla on hauskaa sen kanssa. Haaveilen vielä palaavani sen kanssa harrastuksen pariin jota me kummatkin rakastetaan. Toivon ja uskon että Pulla on silloin vaarattomampi muita koiria, ihmisiä ja kouluttajaakin kohtaan.

Kamelin selkä katkesi ties monenennenko kerran siitä etten pysty harrastamaan sitä koiran kanssa, jota haluaisin. Niinpä otin yhteyttä Helsingin yliopiston järkkäämään Käyttäytymisklinikkaan, joskos Pulla pääsisi mukaan sinne. Valitettavasti käyttäytymisklinikan vastattiin alkavan vasta elo-syykuussa, jotenka otin suoraan yhteyttä AB-klinikkaan. Tässä vaiheessa on kaiketi aiheellista todeta että en jaksanut uskoa että tästäkään olisi apua Pullan suhteen. Pääsimme Davidin juttusille melkein heti. Ensimmäinen käyntikerta oli toukokuussa.
David kyseli tarkasti Pullan taustoista ja mitä kaikkea sen kanssa ollaan jo yritetty. Samalla hän sanoi että, jos jokin asia tuntuu siltä että se ei toimi Pullan kanssa, minun pitää sanoa siitä, sillä minä tunnen koirani parhaiten. Ensimmäinen "ongelmakoirakouluttaja" joka sanoo niin. David selitti että koska Pulla on tullut minulle vasta 4kk vanhana on luonnollista että se on pidättyväinen (lievästi sanottuna) ihmisiä kohtaan, koska se pelkää niitä. Pullalla ei ole ollut muita kontakteja ennen sitä ulkomaailmaan ennnen kuin se tuli minulle - kasvattaja pelkäsi tarttuvia tauteja, joten muita ei pentujen kanssa päästetty tekemisiin kuin mahdolliset pennun ostajat ja heidänkin tuli käydä suihkussa ja vaihtaa vaatteensa ennen kasvattajan luokse menoa. On olemassa tutkimus, jossa tutkittiin pentuja jotka kasvavat eristyksissä. Kuulemma luovutusikäiset menevät tutustumaan uuteen ihmiseen heti, sitä viikkoa vanhemmat 10 (vai 20min?) päästä ja siitä aina aika lisääntyy. Ei siis ihme että Pulla ei halunnut tutustua ihmisiin. David selitti että olen antanut vieraiden heitellä nameja väärään aikaan Pullalle. Minun tuli antaa heidän heittää silloin kun Pulla oli rauhallinen ja ehdottomasti maahan, eikä kädestä, niin kuin minä olen tehnyt. En vieläkään usko että Pulla tulee ikinä tykkäämään ihmisistä, mutta luulen että se joskus vielä antaa ihmisten kävellä ilman että se seuraa muristen perässä. Tai ilman että minun tarvitsee pelätä treeneissä sen syövän jonkun.

Kävimme myöskin pienellä kävelyllä. Pulla ei näyttänyt pahinta puolta itsestään, mutta David tuntui ymmärtävän sen. Sain ohjeeksi ottaa naksuttimen käyttöön ja peruuttaa. Sanoin Davidille että jos pysähdyn P alkaa pyörimään ympärilläni ja huutaa samalla. Niinpä sain ohjeeksi peruuttaa. Aina kun Pulla lähti minusta välittämättä etenemään peruuttelin. Kotona saisin myöskin aina naksauttaa ja antaa namin Pullalle kun se kävelee kauniisti.

David sanoi että Pulla on epävarma koira. Ja että se on haastava tapaus, mutta siitä saa vielä kunnon koiran. Myöhemmin saan sähköpostiin tarkat toimintaohjeet miten Pullan kanssa tulee edetä.

Kävelyillähän Pulla reagoi kaikkeen. Asumme maaseudulla, eikä täällä tule ikinä vastaan muita koiria tai ihmisiä, mutta se keksii ihan mistä tahansa syyn meuhkata. Syyksi riittää vaikkapa haju tai rapsahdus metsässä... ihan mikä tahansa. Kaupungissa Pulla osaa käyttäytyä koiriksi - sillä edellytyksellä että muita koiria ei tule vastaan.

Kuusi viikkoa tein tätä. Mieheltä ei tukea koiraharrastuksiin heru, joten tunnen olevani yksin ongelmani kanssa tässä suhteessa. Hän kyllä lenkittää koiria, mutta hänen mielestään tämä yksi tapaus ei ole mitenkään ongelmallinen - toki hän on kiusaantunut jos koira murisee hänen kavereilleen, mutta ei nyt niin kiusaantunut että viitsisi asialle jotain tehdä. Niinpä koiran kouluttaminen ja ruotuun saaminen on minun harteillani.

Pulla meni kuudessa viikossa parempaan suuntaan. Alla olen kerännyt sähköposteja mitä lähetin Davidille (englanniksi toki) edistymisestämme:

"Hei,

Pulla on mennyt muuten parempaan suuntaan, mutta lenkkeillessä ongelmana on nyt alkanut olemaan tuttujen asioiden kohtaaminen. Esimerkiksi kun meidän läheisellä pellolla on lehmiä laitumella Pulla on alkanut reagoimaan todella voimakkaasti niihin mitä se ei ole ennen tehnyt. Se nostaa kaikki karvansa pystyyn ja alkaa kiljumaan. Yleensä olen kieltänyt sitä tekemästä lehmille mitään ja naksuttimen kanssa emme tunnu pääsevän paikasta ollenkaan ohi. Pulla tulee kyllä luokseni kun peruutan/pysähdyn, mutta heti kun otan askeleen eteenpäin karvat nousevat ja kiljuminen alkaa. Mitä minun kannattaisi tälläisessä tilanteessa tehdä?
Se tosiaan kiljuu/vinkuu, ei niinkään murise tai hauku! Olen huomannut että se muutenkin kiljuu mieluummin kun haukkuu: äidin pentukoiraakin komentaessa se kiljuu sille, mistä tämä voisi johtua? Samoin ihmisille joista se ei pidä (joita seuraa meillä kotona) se kiljuu, jos sen tekee mieli näykkäistä. Olenkin sanonut sen kiljaisuja sotakiljaisuiksi ;).

Pulla on nyt sietänyt myös ostarilla ihmisten rapsutuksia, mutta se onkin ollut helpompaa sille aina ostarilla... kotona ongelma on edelleen sama. Toisaalta emme ole keskittyneet nyt kuin lenkkien sujumiseen. Hienointa lenkillä on että Pulla palautuu nopeammin ärsykkeestä!"

"Pulla on mennyt parempaan suuntaan yksin lenkkeillessä tutuilla reiteillä. Se ei enää niinkään reagoi lintuihin tai hajuihin tutuilla reiteillä ilman laumaa ollessaan, vaan keskittyy kerjäämään namia. Jos poikkean tutuilta reiteiltä häntä kohoaa hieman ja se jännittyy enemmän, lisäksi se alkaa reagoimaan lintuihin ja risahduksiin helpommin.
Alkumatkat ovat aina kauheita, lähdinpä sen kanssa yksin tai lauman kanssa. Yksin ollessaan ensimmäiset 200m ovat kamalia (huutaa ja juoksee ympyrää) ja joudun usein peruuttamaan enemmän kuin kävelemään eteenpäin. Lauman kanssa lähdöissä ensimmäiset 400m ovat kamalimmat.

Kavereiden kanssa lenkit eivät onnistu, koska mulla menee aika peruuttamiseen.
Lehmien ohitukset eivät suju kunnolla vieläkään.

Ostoskeskuksien edustalla olemme käyneet myös harjoittelemassa. Ne menevät alun jälkeen hyvin ja ihmiset voivavat oikein jutellakin mulle ilman että Pulla reagoi mitenkään… ja eräs papparainen sai jopa silittää sitä! Alussa Pulla aina hyppää autosta ulos luvan saatuaan, huutaa vähän ja pälyilee joka suuntaan. Kun se huomaa että ihmisiä on kaikkialla, se ei jaksa enää välittää niistä.

Koiriahan meillä ei täällä maalla vastaan tule, mutta jos tulisi Pulla reagoi niihin varmasti. En ole vielä uskaltautunut ihmisten ilmoille harjoittelemaan koirien ohituksia, koska haluaisin tietää että Pulla osaa muuten käyttäytyä… että sillä on mahdollisuus käyttäytyä koirienkin ohituksissa oikein.

Muutimme juuri ja Pulla oli 2päivää uudessa kodissa peloissaan. Se istuksi sohvalla suurimman osan ajasta ja jos tarvitsi liikkua tutkimusretkille tai syömään, niin se teki sen varovasti karvat koholla. Ulkona se ei uskaltanut mennä mihinkään, oli vain ihan vieressä. Nyt se on toipunut muutosta kumminkin.

Olimme viikon mökillä ja Pulla oli siellä onnellinen. Haluaisin että se olisi täälläkin sellainen. Mökillä oli vain Pullan lauma, eikä ketään muita lähettyvillä. Lenkeilläkin se oli siellä siedettävämpi, eikä reagoinut joka ripsahdukseen vaikka maastot eivät olleet tuttuja, vaikka oltiinkin lauman kanssa.

Vieraat se yhä edelleen toivottaa tervetulleiksi murisemalla, jos ne uskaltavat liikkua, mutta se ei ole kumminkaan enää seurannut niitä muristen. Se menee nykyään nätisti jopa kerjäämään vierailta ruokaa. Mä en ole puuttunut Pullan kohdalla edes siihen että vieraat ovat syöttäneet sitä omalta lautaseltaankin ruokapöydästä… meiltä se ei kerjää ja musta vieraiden kohdalla tässä asiassa ei tarvitse olla niin tarkkana…"