Mies käytti eilen koirat lenkillä. Mä sitten koitin hakea postin postilaatikolta Pullan kanssa... meinasi jo 150m matkalla mennä hermot. Kaveri höyrysi ja meinasi taas lähteä lentämään. Piilotin palloa heinikkoon ensimmäiset 50m niin että otin vain pari askelta välissä ja käskin sitten etsiä. Kun päästiin lähimmän puun luokse pyysin kiertämään sitä. Myös pari askelta seuraamista otettiin siinä samalla. Nurkan takaa tuli ihminen, joka meni 50m kaukana meistä. Tietenkin sille pitä haukahtaa karvat pystyssä ja olla sitten onnellinen kun sen sai niin näppärästi ja pätevästi karkotettua. Pyysin taas etsimään palloa. Itse etsintä sujui hyvin, mutta palautuksessa oli viivettä, koska Pulla katsoi ihmistä, joka vielä kuvaili siinä jotain pusikkoa. Lopulta sain pallon takaisin.
Harkitsen siirtyväni niihin nami astioihin. En vain ole kovinkaan varma että namit pysyvät purkissa sisällä niin kauan että purkki ehtii mun luokse.

Postilaatikoille päästyämme otin vielä läheisten puiden ympärillä kiertoa. Alkoi muistuttamaan jo agilityä. Tuli olo että vielä me sinne palataan. Pullalla silmät loisti ja virtaa riitti.

Ja kumminkin kun palattiin takaisin kotia, niin oli taas hyppyrotta fiilis... siis koiralla. Mulla taasen sellainen olotila että makea koira, mutta mä en vaan osaa. Mutta ehkä mä opin vielä.

Kotona kaikki muut retkottivat sohvilla ja lattioilla tyytyväisinä, mutta meitin Pulla se kävi nukkumaan, mutta silmät hehkuivat ja tuntui että se on valmiina heti lähtemään.

Kaivan juoksumaton varastosta esiin ja alan laittamaan sitä juoksemaan aina aamuisin siihen siksi aikaa kun valmistaudun vieressä lähtemään töihin. Se voisi juosta myös sillä aikaa siinä kun mä teen koulujuttuja. Lisäksi tietty lenkit ja treenit.

Nyt Pullalla on ollut paljon enemmän virtaa kuin normaalisti lenkille lähdöissä. Normaalit lenkit se on tehnyt kumminkin. Treenattu ei olla ihan joka päivä kylläkään. Ehkä mun pitäisi. Jos ei jälkeä, niin sitten ainakin tottista. Tavoitteena vielä joskus päästä BH-koe läpi.