Pullan tarina

Oleellista ei ole tietää kuinka monta henkilöä perheeseemme kuuluu, missä asumme tai mitä teemme työksemme. Tämän blogin idea ei ole kertoa meistä, vaan koirasta, joka on ongelma. Kutsun teksteissä tätä koira ongelmaamme nimellä Pulla. Laumaamme kuuluu myös muutama muu koira.

Tämä on Pullan tarina tähän päivään saakka. Jatkan sitä mukaan mitä edistytään.

Pulla oli neljä kuukautta vanha kun se tuli minulle. Elämäni oli silloin mallillaan ja ajattelin että uusi harrastuskoira olisi tarpeellinen tähän elämän tilanteeseen. Kuinka ollakkaan kohtasin samaan syssyyn kumminkin miehen - ja arvata saattaa että en ehtinyt enää tekemään kaikkea niin aktiivisesti koirien kanssa kuin olin ajatellut. Kävin kumminkin muutaman kerran viikossa harjoittelemassa tottista Pullan kanssa, lenkkeilin ja kävipä meillä vieraitakin. Pulla oli myös töissä minulla mukana, jossa se eli kunnon maalaiselämää myöskin koirakaverin kanssa.
Pulla ei kumminkaan koskaan oppinut hyväksymään muita ihmisiä kuin perheensä. Se murisi kaikille, jopa sellaisille jota se näki päivittäin. Myönnän etten ollut ennen törmännyt moiseen - se murisi vaikka ihmiset antoivat sille herkkuja. Se murisi vaikka sitä kiellettiin.
Myös lenkit olivat alusta asti kaameita - se veti ja mitä teinkin se ei lopettanut. Pulla oli myöskin agressiivinen muille koirille. Tuhonnut se ei koskaan mitään ja se oli myöskin täysin sisäsiisti minulle muuttaessaan.

Ihmisille murinaan en oikein keksinyt ratkaisua.. koitin edelleen lahjoa sitä herkuilla, mutta se ei tuottanut tulosta. Kieltäminenkään ei auttanut.
Juttelin harrastajien kanssa ja he sanoivat sen olevan vain epävarma... ja sitähän se onkin.

Pullan ollessa vuoden vanha päätin että tästä tulee loppu. Minun keinoni koiran taltuttamiseen oli kokeiltu ja nyt hakeuduin ongelmakoirakouluttajan juttusille. Kyseinen ongelmakoirakouluttaja oli Pertti Vilander, jonka ajatuksia pidin silloin oikeina. Peetsa testasi Pullan. Muistan hänen sanansa aina: "Jos tuo olisi minun koirani, olisin jo pitkällä sen kanssa. Se ei ole epävarma, siltä puuttuu vain johtaja. Todella hieno narttu." Sen sanottuaan (ja otettuaan tukun tuohta) hän passitti meidät Emilia Rainetojan luokse, joka myöskin kannattaa Peetsan ideologiaa. Kävimme Emilian luona Järvenpäässä kolme kertaa. Pulla reagoi hyvin oppeihin. Meillä ei koiria yleensä muutenkaan lössytellä ja monet sanovat että niillä on kova kuri, jotenka mitään kovin isoa elämänmuutosta emme joutuneet tekemään. Pullaa ei huomiotu kahteen viikkoon ja lenkeillä sen annettiin haistella paljon. Seuraavalla kerralla Emilia näytti meille miten koiraa pitää nyppästä hihnasta, jos se vetää. Tämä auttoi kahden viikon jääkauden jälkeen. Emilia näytti myöskin laumasta karkotuksen, joka sekin tepsi. Olimme innoissamme... vihdoinkin meidän Pulla on järkässä!
Ilo oli lyhytaikainen.
Noin kuukauden päästä tästä Pulla tottui nyppäisyihin: se uskoi niitä hetken, mutta veto alkoi taas samantein uudestaan. Soitin Emilialle ja hän kehoitti heittämään kolinatölkillä. Noh, sekin auttoi muutaman kerran, mutta ei sen enempää... veto jatkui taas.
Ihmisille murinaan saimme vain sellaisen neuvon että kannattaa antaa ihmisten antaa koiralle nameja - noh sitähän olinkin jo tehnyt vailla tuloksia.

Jälkeenpäin ajateltuna kolinatölkki on mielestäni todella arveluttava kapistus aran koiran koulutuksessa. Tölkillä viskaaminenhan vain lisää koiran epävarmuutta.

Pullan ollessa noin 1,5v kokeilimme seuraavaksi Cesar Millanin tapaa. Se puri muutamaan muuhun koiraamme todella hyvin! Cesar on "ongelmakoirakouluttajista" suosikkini. Pullakin meni parempaan suuntaan kun aloimme käyttämään lenkeillä sääntöä että koirien kuuluu kulkea takana. Kumminkin Pulla oli koko ajan kiihdyksissä, häntä vähän koholla ja se pyrki koko ajan eteen ja sitä joutui ojentamaan siitä asiasta koko ajan.

Mulla on lehmän hermot, mutta myönnän että Pullan kanssa ne paloi silloin ja palaa välillä yhä edelleen.

Etsin koko ajan ratkaisua erilaisista kirjoista, netistä... mistä tahansa. Koitin puhua asiasta eri kouluttajille ja vaikka mitä. Kenelläkään ei ollut neuvoa. Pullan kanssa on kokeiltu myös näitä alla olevia keinoja... ilman tulosta tottakai!

VETÄMINEN:
-Pysähtyminen (kiljuu)
-Toiseen suuntaan käveleminen (ryntää kovaa vauhtia takaisin edelle vetämään)
-kieltäminen ja jos ei usko nyppäisy hihnasta (ei välitä), jos ei usko kolinatölkki (ei välitä kuin hetken)
-Peruuttaminen ja palkkaaminen(toiminut parhaiten näistä)

IHMISET
-Namien syöttäminen (oppi vaatimaan ihmisiltä nameja ”uhkaamalla” näykkäistä)
-kieltäminen (murisee entistä enemmän)
-Toiseen huoneeseen laittaminen (ei auta siedättymään…)
-Kolinatölkki (lisää vain pelkoa, ei auta)
-Ihmisen kanssa leikkiminen pallolla (menee ok, mutta silti murisee jos ihminen tulee sisälle kotiin)
-Namien anto kun Pulla on rauhoittunut lepäämään (toimii ok, jos sulkee oven, niin että P ei pääse ”pakoon” toiseen huoneeseen)
-Sietää ihmisten lähellä olon kauppakeskuksissa ym.

TOISET KOIRAT:
-Sietää tutustumislenkin jälkeen ja kun kerran kaveri on aina kaveri.
-Näykkäsee kisoissa ym viesta koiraa, jos tulee liian lähelle.
-Lenkillä vastaantuleville koirille karvat pystyssä, mutta väistetään tarpeeksi ja pystyy syömään/leikkimään sillä aikaa kun toinen menee ohi.