Tälläisen viestin lähetin

alla sähköposti, jonka lähetin käytösklinikalle ja myöhemmin Tuulialle. Mielestäni tässä on aika hyvin sanottu kaikki ongelmat mitä meillä esiintyy.

---

Hei,

Tarvitseeko koiran käytösklinikalle välttämättä lähetteen eläinlääkäriltä? Kyllä sekin onnistunee, mutta muuta asiaa ei tuon koiran kanssa ole eläinlääkäriin tällä hetkellä...

Minulla on saksanpaimenkoira narttu, jolla on "hieman" käytösongelmia (tai minullahan ne kaiketi ovat). Muut koirani (tässä mainitsin rodut ja määrän) ovat sosiaalisia ja kaikkien kanssa toimeen tulevia, eivätkä omaa mielestäni mitään ongelmia. Pulla on reilu 2vuotias käyttölinjainen vietikäs narttu.

En oikein tiedä mistä aloittaisin, koska käytösongelmia on sen verran paljon. Eroahdistusta tai tuhoomista Pullalla ei ole ikinä ollut. Se ei pentunakaan syönyt mitään mitä ei olisi saanut syödä, se ei pentunakaan purrut ollenkaan ja teki alusta asti kaikki tarpeensa pihalle.

Pullan harrastukseksi valikoitui agility, koska olen sitä ennenkin harrastanut x kanssa ja tykästyin itse lajiin. Pulla on mahtava harrastuskaveri. Ongelmien vuoksi olen kumminkin lopettamassa agilityn sen kanssa ja siirtymässä harrastamaan jälkeä. Kaikki tavoitteet koiran kanssa on nollassa - en ikinä koskaan uskalla viedä tässä vaiheessa sitä BH-kokeeseen! Agilityssä olemme kisanneet ykkösissä. Syy minkä takia agilityn lopetamme on muiden ihmisten (ja osaksi myös koirien) turvallisuus. Pulla ei ole ikinä purrut ketään, mutta voi sen tehdä. Esimerkiksi viime treeneissä Pulla pääsi livahtamaan hieman liian aikaisin radalla suoraan putkeen, jonka päässä kouluttaja seisoi. Kun Pulla huomasi kouluttajan se lähti täysiä päin räkyyttäen, mutta sain pysäytettyä sen karjaisemalla kovaa. Muutama muukin vastaavanlainen tilanne on käynyt, joten nyt ajattelin lopettaa agilityn ennen kuin kenellekkään ehtii sattumaan mitään.

Pulla on siis agressiivinen ihmisiä ja toisia koiriakin kohtaan. En voisi kumminkaan ikinä kuvitella että se tekisi perheelleni tai minulle mitään, ei edes murisisi. Sukulaistani Pulla on nähnyt pienestä pennusta asti viikoittain ja murisee silti hänelle. Olin töissä x-paikassa kun Pulla tuli minulle ja vielä kun se täytti 2v. Pulla näki työpaikan omistajia joka päivä ja silti se haukkui ja murisi niille aina, eikä antanut silittääkkään. Se on myös aravaamaton agressiivisuudessaan. Saatan esimerkiksi hyvinkin jutella jonkun ihmisen kanssa ja ihminen silittääkin Pullaa, mutta yhtäkkiä se voi "kiljaista" ja näykkäistä. Jos meille tulee kotiin vieraita, niin Pulla päästää kyllä sisään ja menee itse hetkeksi työhuoneeseen pöydän alle makoilemaan. Hetken päästä Pulla tulee vieraan luokse ja seuraa häntä muristen - jos Pulla käsketään pois, niin se lähtee muristen takaisin pöydän alle.

Agility treeneissä ja kisoissa Pullalla oli tapana kiljua koko ajan, mutta sitä olen hieman saanut hillittyä nyt. Kumminkin jos joku koira katsookin Pullaa päin alkaa rähinä. Asun todella maalla paikkakunnalla x ja täällä koiria ei kamalasti lenkeillä tule vastaan. Jos tulee Pulla rähjää ja yllyttää toki muutkin koirani rähjäämään, jotka muuten kävelevät ilman Pullaa kauniisti ohi. x-määrä isoa räyhäävää koiraa ei ole kiva juttu.

Lenkit ovat muutenkin todella inhottavia Pullan kanssa. Pulla käy joka päivä VÄHINTÄÄN 6km lenkin, mutta yleensä päivässä lenkkeillään 12km. Tinka vetää hihnassa ja jos sen käskee taakse kävelemään se tekee S-kiemuraa siellä ja etsii paikkaa mistä päästä ohi kävellen samalla kantapäille. Mikään kielto ei tehoa kuin hetken.

Pulla on äärettömän kekseliäs. Mulla pitäisi olla aina kymmenen kikkakolmosta takataskussa, jotta selviäisin yhdestä tilanteesta kerran. Kun kerran kikan käyttää ei se enää seuraavan kerran tehoa. Tuntuu että kaikkea ollaan kokeiltu, mutta mikään ei auta.
Olemme käyneet Pertti Vilanderilla ja Emilia Rainetojalla ongelmakoira kurssilla. Apua oli ehkä kuukauden verran niistä opeista. Peetsa sanoi että Pulla on mahtava koira ja että sen käytöksessä ei ole mitään epävarmaa....
Lisäksi olen koittanut etsiä netistä, kirjoista ja lehdistä erilaisia keinoja eri ongelmiin. Kuvaavaa Pullassa on ehkä tapaus, jossa koitin totuttaa sitä paremmin ihmisiin antamalla nameja ihmisille että antaa niitä Pullalle. Hetken se toimi, mutta seuraavaksi Pulla keksi alkaa VAATIMAAN nameja... eikä siis mitenkään nätisti. Lasten kanssa en Pullaa voi kuvitellakkaan päästäväni! Koirien ohituksissa (olemme olleet "ihmisten ilmoilla" harjoittelemassa sitäkin!) olen koittanut pelkästään kieltää, lahjoa ja olla välittämättä - mikään ei tehoa.
Pullan kanssa on alusta asti harrastettu ja viety eri paikkoihin ja se saa tehdä myöskin aivotyöskentelyä vaativia juttuja lähes päivittäin.

Elämää tälläisen koiran kanssa ei voi kuvitella ennen kuin sellaisen omistaa! Kaikkia tapauksia en tähän voi kirjoittaa, mutta ehkäpä esimerkeistäni jonkinlaisen kuvan saa.

Olisi hienoa päästä Pullan kanssa osallistumaan tutkimukseenne!