Pullan kanssa on mennyt ihan kivasti nyt. Olen käynyt leikittämässä sitä erilaisissa paikoissa. Tällöin ehkä näkee parhaiten sen pelon ja epävarmuuden: leikkiminen ei meinaa kiinnostaa, kun on vaaroja kaikkialla. Normaalistihan Pulla on patukkahirmu, mutta vielä enemmän se pelittää saalisvietillä, eli se on eniten pallohirmu. Leikitän Pullaa kumminkin patukalla kaikkie turvallisuuden vuoksi. Patukka ei pääse pomppimaan karkuun Pulla perässään. Kukaan ei tule myöskään ojentaneeksi vahingossakaan patukkaa mulle, toisin kuin pallon kanssa voisi käydä.
Kuvitellaan että mulla karkaisi pallo ja joku ystävällinen heppu tulisi ojentamaan sen mulle. Pulla söisi sen! Ihan vaan sen takia että a) tyyppi tulee lähelle b) tyyppi ojentaa MEIDÄN palloa.
Nyt kumminkin leikkiin ollaan pystytty keskittymään, vaikka vieressä on ruohonleikkurilla ajava ihminen. Se on hurjan paljon jo. Namihan kelpaa joka tilanteessa...
Lenkeillä käynti on välillä helvettiä. Nyt olen päästänyt Pullan pihalle juoksemaan runtusia siksi aikaa kun puen, niin sen ei tarvitse tehdä niitä runtusia enää siinä vaiheessa kun olemme lähdössä. En piilota palloa enää, koska se saa aikaan sen että Pulla etsii sitä koko ajan, vaikka olenkin pitänyt tarkan huolen siitä että käsken sen aina istumaan ennen kuin päästän etsimään. Sen sijaan otan Pullan kanssa joitain toko liikkeitä. Pullan suosikki on maahan meno. 15min tokoilun jälkeen kiinnitän hihnan ja tokoilen lisää. 10min päästä pääsemme lähtemään pihasta.
En ole enää niin vaativa Pullalle. Sen ei tarvitse kävellä ihan mun vierellä, kunhan ei ole lähdössä lentoon, huuda tai vedä. Siinäkin on sille vaatimusta kerrassaan.
Mä olen kai liian vaativa tyyppi. Mä olen tähän asti elänyt koirien kanssa niin että näin tapahtuu ja tehdään, piste. Kun se ei Pullan kanssa onnistu olen ihan hämilläni.
Huoh. Välillä elämä on ton koiran kanssa aika tosi rankkaa.
perjantai 15. lokakuuta 2010
lauantai 9. lokakuuta 2010
Olin eräällä kurssilla sohvaperunan kanssa ja siitä innostuneena päätin katsoa netistä tokotarjontaa, noin muuten. Löysin sitten itseni koirat.comin kalenterista. Jotenkin ajatukseni ajautuivat Pullan kanssa harrastamiseen. Olisi kiva mennä hierontakurssille Pullan kanssa. Olisi kiva kokeilla koiratanssia Pullan kanssa. Olisi mukavaa agilytyillä taas Pullan kanssa. Jokaisen kurssin kohdalla tyrmäsin kumminkin ajatuksen Pullan kanssa menemisestä, koska me järkytettäisiin kaikki.
Eräässäkin "mainoksessa" luvattiin että kun olen käynyt kaksi kurssia koirani kanssa olemme valmiita kivakoirakansalainen testiin. Mietin jo hetken Pullan kanssa ilmottautumista, kun noin hyvin luvataan että edistytään ;)
En sitten ilmoittautunut PULLAN kanssa mihinkään. Sohvaperuna pääsee.
Onko muilla ongelmakoirien omistajilla samanlaisia ajatuksia?
Remmirähjä kurssille oikeasti harkitsin monta kertaa ilmoittautuvani, mutta ajattelin että vien tämän metodin loppuun nyt mitä olen aloitellut. Katson sitten menenkö vielä remmirähjä kurssillekin.
Eräässäkin "mainoksessa" luvattiin että kun olen käynyt kaksi kurssia koirani kanssa olemme valmiita kivakoirakansalainen testiin. Mietin jo hetken Pullan kanssa ilmottautumista, kun noin hyvin luvataan että edistytään ;)
En sitten ilmoittautunut PULLAN kanssa mihinkään. Sohvaperuna pääsee.
Onko muilla ongelmakoirien omistajilla samanlaisia ajatuksia?
Remmirähjä kurssille oikeasti harkitsin monta kertaa ilmoittautuvani, mutta ajattelin että vien tämän metodin loppuun nyt mitä olen aloitellut. Katson sitten menenkö vielä remmirähjä kurssillekin.
perjantai 8. lokakuuta 2010
Kaupungissa käymässä
Oltiin tänään aamulla Pullan kanssa läheisessä pikkukaupungissa käymässä. Kävelin autolta vähän matkaa ja ajattelin istahtaa Pullan kanssa penkille, koska kävely kaupungissa sujuu hyvin. Tietenkin heti ensimmäinen mummo katsoi että ompas nätti koira, tuota tarvitsee tervehtiä ja tuli suoraan kohti. Mä en tietenkään tajunnut sitä ennen kuin Pulla tajusi. Pulla kiljahti sotakiljuntansa ja rykäisi mummoa päin. Mummo sanoi ihan hämillään "ai onko se vihainen? Olisin tullut tervehtimään". Mäkin olin vihainen. Kysy ensin, tule vasta sitten! Sanoin kumminkin mummelille että koirani on vihainen.
Kaikki meni hyvin Pullan kanssa istuessa muuten mutta ihmisillä on tapana TUIJOTTAA koiraa!? Me taidetaan Pullan kanssa olla kummatkin maalaisia, koska en mäkään tajunnut että ihmiset ovat niin typeriä että tuijottavat koiraa silmiin. Vieläpä kun Pulla katsoo murhaavasti takaisin ja jos mä en olisi ollut naksauttelemassa, niin se olisi reagoinut muutenkin.
Sain Pullan lopulta rauhoittumaan kumminkin, kun palkkasin aina kun se vain katsoi ihmistä. Pelottavin kohdattava oli papparainen, jolla oli kävelykeppi JA "rullalaukku". Sitä työstettiin jo pitkältä matkalta Pullan kanssa.
Juuri kun olin saanut Pullan reagoimaan hienosti kulman takaa tuli mäyräkoira omistajineen. Mäykky tietty edellä ja nosti äläkän. Arvatkaapa nostiko Pullakin? Jeps. Mäykyn omistaja käveli kiireesti ohi ja me aloitettettiin Pullan kanssa koko siedätyshoito alusta.
Sain taas vihdoin Pullan rauhottumaan, joten lähdettiin autoa kohti. Tietenkin toinen koira tuli vastaan meitä. Pulla ei sitä ehtinyt huomata, mutta mä tein nopean tilanne katsauksen. Liian kapea jalkakäytävä, eikä mitään mihin pääsisi vähän sivuun. Tukkisimme Pullan raivoissa koko käytävän ja jos joku uskalikko yrittäisi siitä välistä ohi, P todennäköisesti Purisi. Niinpä vastoin kaikkia perjaatteitani lähdin pakoon väistämään. Pidin Pullan koko ajan niin että minä olin ihmisten välissä kun puikkelihdimme auton suuntaan.
Ja huh! Vihdoin autolla, selvisimme!
Pitää ottaa näitä harjoituksia useammin. Päätin että otan niitä joka perjantai, kun minulla on vapaata. Olen myöskin katsomassa joitain koirakisoja, johon pääsisimme "yleisöksi".
Kaikki meni hyvin Pullan kanssa istuessa muuten mutta ihmisillä on tapana TUIJOTTAA koiraa!? Me taidetaan Pullan kanssa olla kummatkin maalaisia, koska en mäkään tajunnut että ihmiset ovat niin typeriä että tuijottavat koiraa silmiin. Vieläpä kun Pulla katsoo murhaavasti takaisin ja jos mä en olisi ollut naksauttelemassa, niin se olisi reagoinut muutenkin.
Sain Pullan lopulta rauhoittumaan kumminkin, kun palkkasin aina kun se vain katsoi ihmistä. Pelottavin kohdattava oli papparainen, jolla oli kävelykeppi JA "rullalaukku". Sitä työstettiin jo pitkältä matkalta Pullan kanssa.
Juuri kun olin saanut Pullan reagoimaan hienosti kulman takaa tuli mäyräkoira omistajineen. Mäykky tietty edellä ja nosti äläkän. Arvatkaapa nostiko Pullakin? Jeps. Mäykyn omistaja käveli kiireesti ohi ja me aloitettettiin Pullan kanssa koko siedätyshoito alusta.
Sain taas vihdoin Pullan rauhottumaan, joten lähdettiin autoa kohti. Tietenkin toinen koira tuli vastaan meitä. Pulla ei sitä ehtinyt huomata, mutta mä tein nopean tilanne katsauksen. Liian kapea jalkakäytävä, eikä mitään mihin pääsisi vähän sivuun. Tukkisimme Pullan raivoissa koko käytävän ja jos joku uskalikko yrittäisi siitä välistä ohi, P todennäköisesti Purisi. Niinpä vastoin kaikkia perjaatteitani lähdin pakoon väistämään. Pidin Pullan koko ajan niin että minä olin ihmisten välissä kun puikkelihdimme auton suuntaan.
Ja huh! Vihdoin autolla, selvisimme!
Pitää ottaa näitä harjoituksia useammin. Päätin että otan niitä joka perjantai, kun minulla on vapaata. Olen myöskin katsomassa joitain koirakisoja, johon pääsisimme "yleisöksi".
torstai 7. lokakuuta 2010
Lenkkeily
En ole varma onko lenkkeily mennyt parempaan suuntaan. Ainakaan Pulla ei vedä. Olen siirtynyt fleksistä käyttämään tavallista talutinta, jonka koen turvallisemmaksi. Lisäksi Pulla kääntyy salamana luokseni, jos lähden peruuttamaan, joten fleksistä ei ole enää niinkään hyötyä.
Keksin edelleen kumminkin aivot sauhuten Pullalle tekemistä, jotta se ei lähtisi lentoon joka ripsahduksesta. Pulla keskittyy silmät loistaen suurimman osan ajasta. Mutta en edelleenkään ole tyytyväinen tilanteeseen: haluan että voin keskittyä kävelemiseen, luontoon ja itsekseni miettimiseen lenkillä. En halua keskittyä Pullaan.
Luulen kumminkin että olemme menossa siihen suuntaan. Sain siitä jo vähän maistiaisia. Kun päästän Pullan vapaaksi se hetkittäin pystyy haistelemaan rauhassa hajuja ja olemaan koko ajan kuulolla kumminkin. Enää se ei juokse täysiä joka suuntaan vapaaksi päästyään.
Jatkan näin. Marraskuun alussa menemme taas Davidin juttusille. Teemme varmaan enkan siellä käynneissä ;)
Keksin edelleen kumminkin aivot sauhuten Pullalle tekemistä, jotta se ei lähtisi lentoon joka ripsahduksesta. Pulla keskittyy silmät loistaen suurimman osan ajasta. Mutta en edelleenkään ole tyytyväinen tilanteeseen: haluan että voin keskittyä kävelemiseen, luontoon ja itsekseni miettimiseen lenkillä. En halua keskittyä Pullaan.
Luulen kumminkin että olemme menossa siihen suuntaan. Sain siitä jo vähän maistiaisia. Kun päästän Pullan vapaaksi se hetkittäin pystyy haistelemaan rauhassa hajuja ja olemaan koko ajan kuulolla kumminkin. Enää se ei juokse täysiä joka suuntaan vapaaksi päästyään.
Jatkan näin. Marraskuun alussa menemme taas Davidin juttusille. Teemme varmaan enkan siellä käynneissä ;)
Ihmisten suhtautuminen ongelmakoiriin ja niiden omistajiin
Oletko huomannut kadulla kulkiessasi rähjäävän, remmissä kiskovan ja kiljuvan koiran? Olet todennäköisesti törmännyt vahingossa meihin, tai johonkin toiseen ongelma tapaukseen. Mitä olet tehnyt ongelman nähtyäsi? Mietit ehkä mielessäsi että ”ompas kamalaa, onneksi MINUN koirani eivät käyttäydy noin!” tai ”Kyllä noiden omistajien pitäisi saada koiransa kuriin!”. Oletko koskaan omistanut ongelma koiraa? Ja ehkä vielä sellaista, jolle ei ole neuvoja löytynyt ensimmäisestä, toisesta tai kolmannestakaan ongelmakoirakouluttajalta.
Aina ajatellaan että vika on omistajassa. ”Miksi omistaja ei vain kiellä koiraa?” Entä kun kielto ei auta? Siinä vaiheessa mennään hiljaiseksi tai ajatellaan ettei omistaja ole kieltänyt tosissaan. Jos ongelmakoirakouluttajien neuvot eivät auta, niin vika on omistajassa, joka ei ole ollut tarpeeksi motivoitunut tekemään kaikkea niin miten ongelmakoirakouluttaja on sanonut.
Minä ajattelen että vika voi olla koirassakin, mutta se vika on aina korjattavissa. Ongelma käytökseen on aina syynsä.
Nykyään kun omistan oman ongelmakoiran suhtautumiseni on erilainen muihin ongelmakoiriin ja niiden omistajiin. En käänny ympäri, jos jonkun koira rähisee vastassa. Menen rohkeasti päin, enkä anna ongelmakoiralle sitä tyydytystä että se saa karkotettua minut ja koirani rähisemällä, vaikkakin monet omistajat tuntuvatkin haluavan että käännyn ympäri. Toivoisin itse myös Pullan kanssa että ihmiset eivät kääntyisi koirineen ympäri meidät nähdessään. Tästä Pulla saa aina palkaksi karkotettua ”viholliset”.
Ongelmakoiran kohdatessani mieleen ei tule enää että ”miksi tuo ei tee asialle mitään”. Tiedän että vaikka asialle tekee parhaan kykynsä mukaan ”jotain” asia ei ole aivan niin yksiselitteinen ja helppo. Toki myönnän että on koiria, joiden ongelmat olisivat helposti korjattavissa, mutta ihminen tarvitsisi oikeanlaista opastusta ja henkilöä, joka ottaisi asiakseen auttaa. Suomessa ongelmakoirakouluttajat ovat liikaa erikoistuneet omaan ”koulutusmetodiinsa”, eivätkä osaa soveltaa sitä. ”Tämä auttaa varmasti, kun auttoi monella muullakin koiralla!” he tuntuvat ajattelevan. Ei viitsitä perehtyä kyseisen koiran ongelmaan, vaan annetaan suoraan ratkaisumalli, mikä on auttanut toisella koiralla.
Oma lukunsa on tietenkin ”ongelmakoirakouluttajat” joilla kokemusta on vain siitä yhdestä sekarotuisesta, joka jahtasi häntäänsä. Kun oma piski on parannettu hännän jahtauksesta he ovat omasta mielestään täysin päteviä ongelmakoirakouluttajia.
TV-ohjelmat ovat nyt nostaneet enemmän esille ongelmakoiria, jonka koen hyväksi asiaksi. Ihmiset tajuavat etteivät ole ainoita, joilla on koiransa kanssa ongelmia ja että ongelmat pitää kohdata. Valitettavasti se ei näy kadulla asti kumminkaan.
Muiden kansalaisten mielestä ongelmakoiran omistaja on edelleen jotain rikolliseen verrattavaa ja häntä vieroksutaan. Voisiko jokainen koiran omistaja alkaa kohdata ongelmakoiria ilman ennakkoluuloja ja ympärikääntymisiä? Tällöin voisimme kaikki osaltamme auttaa ongelmakoirien omistajia heidän vaikealla matkallaan.
Aina ajatellaan että vika on omistajassa. ”Miksi omistaja ei vain kiellä koiraa?” Entä kun kielto ei auta? Siinä vaiheessa mennään hiljaiseksi tai ajatellaan ettei omistaja ole kieltänyt tosissaan. Jos ongelmakoirakouluttajien neuvot eivät auta, niin vika on omistajassa, joka ei ole ollut tarpeeksi motivoitunut tekemään kaikkea niin miten ongelmakoirakouluttaja on sanonut.
Minä ajattelen että vika voi olla koirassakin, mutta se vika on aina korjattavissa. Ongelma käytökseen on aina syynsä.
Nykyään kun omistan oman ongelmakoiran suhtautumiseni on erilainen muihin ongelmakoiriin ja niiden omistajiin. En käänny ympäri, jos jonkun koira rähisee vastassa. Menen rohkeasti päin, enkä anna ongelmakoiralle sitä tyydytystä että se saa karkotettua minut ja koirani rähisemällä, vaikkakin monet omistajat tuntuvatkin haluavan että käännyn ympäri. Toivoisin itse myös Pullan kanssa että ihmiset eivät kääntyisi koirineen ympäri meidät nähdessään. Tästä Pulla saa aina palkaksi karkotettua ”viholliset”.
Ongelmakoiran kohdatessani mieleen ei tule enää että ”miksi tuo ei tee asialle mitään”. Tiedän että vaikka asialle tekee parhaan kykynsä mukaan ”jotain” asia ei ole aivan niin yksiselitteinen ja helppo. Toki myönnän että on koiria, joiden ongelmat olisivat helposti korjattavissa, mutta ihminen tarvitsisi oikeanlaista opastusta ja henkilöä, joka ottaisi asiakseen auttaa. Suomessa ongelmakoirakouluttajat ovat liikaa erikoistuneet omaan ”koulutusmetodiinsa”, eivätkä osaa soveltaa sitä. ”Tämä auttaa varmasti, kun auttoi monella muullakin koiralla!” he tuntuvat ajattelevan. Ei viitsitä perehtyä kyseisen koiran ongelmaan, vaan annetaan suoraan ratkaisumalli, mikä on auttanut toisella koiralla.
Oma lukunsa on tietenkin ”ongelmakoirakouluttajat” joilla kokemusta on vain siitä yhdestä sekarotuisesta, joka jahtasi häntäänsä. Kun oma piski on parannettu hännän jahtauksesta he ovat omasta mielestään täysin päteviä ongelmakoirakouluttajia.
TV-ohjelmat ovat nyt nostaneet enemmän esille ongelmakoiria, jonka koen hyväksi asiaksi. Ihmiset tajuavat etteivät ole ainoita, joilla on koiransa kanssa ongelmia ja että ongelmat pitää kohdata. Valitettavasti se ei näy kadulla asti kumminkaan.
Muiden kansalaisten mielestä ongelmakoiran omistaja on edelleen jotain rikolliseen verrattavaa ja häntä vieroksutaan. Voisiko jokainen koiran omistaja alkaa kohdata ongelmakoiria ilman ennakkoluuloja ja ympärikääntymisiä? Tällöin voisimme kaikki osaltamme auttaa ongelmakoirien omistajia heidän vaikealla matkallaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)