Oletko huomannut kadulla kulkiessasi rähjäävän, remmissä kiskovan ja kiljuvan koiran? Olet todennäköisesti törmännyt vahingossa meihin, tai johonkin toiseen ongelma tapaukseen. Mitä olet tehnyt ongelman nähtyäsi? Mietit ehkä mielessäsi että ”ompas kamalaa, onneksi MINUN koirani eivät käyttäydy noin!” tai ”Kyllä noiden omistajien pitäisi saada koiransa kuriin!”. Oletko koskaan omistanut ongelma koiraa? Ja ehkä vielä sellaista, jolle ei ole neuvoja löytynyt ensimmäisestä, toisesta tai kolmannestakaan ongelmakoirakouluttajalta.
Aina ajatellaan että vika on omistajassa. ”Miksi omistaja ei vain kiellä koiraa?” Entä kun kielto ei auta? Siinä vaiheessa mennään hiljaiseksi tai ajatellaan ettei omistaja ole kieltänyt tosissaan. Jos ongelmakoirakouluttajien neuvot eivät auta, niin vika on omistajassa, joka ei ole ollut tarpeeksi motivoitunut tekemään kaikkea niin miten ongelmakoirakouluttaja on sanonut.
Minä ajattelen että vika voi olla koirassakin, mutta se vika on aina korjattavissa. Ongelma käytökseen on aina syynsä.
Nykyään kun omistan oman ongelmakoiran suhtautumiseni on erilainen muihin ongelmakoiriin ja niiden omistajiin. En käänny ympäri, jos jonkun koira rähisee vastassa. Menen rohkeasti päin, enkä anna ongelmakoiralle sitä tyydytystä että se saa karkotettua minut ja koirani rähisemällä, vaikkakin monet omistajat tuntuvatkin haluavan että käännyn ympäri. Toivoisin itse myös Pullan kanssa että ihmiset eivät kääntyisi koirineen ympäri meidät nähdessään. Tästä Pulla saa aina palkaksi karkotettua ”viholliset”.
Ongelmakoiran kohdatessani mieleen ei tule enää että ”miksi tuo ei tee asialle mitään”. Tiedän että vaikka asialle tekee parhaan kykynsä mukaan ”jotain” asia ei ole aivan niin yksiselitteinen ja helppo. Toki myönnän että on koiria, joiden ongelmat olisivat helposti korjattavissa, mutta ihminen tarvitsisi oikeanlaista opastusta ja henkilöä, joka ottaisi asiakseen auttaa. Suomessa ongelmakoirakouluttajat ovat liikaa erikoistuneet omaan ”koulutusmetodiinsa”, eivätkä osaa soveltaa sitä. ”Tämä auttaa varmasti, kun auttoi monella muullakin koiralla!” he tuntuvat ajattelevan. Ei viitsitä perehtyä kyseisen koiran ongelmaan, vaan annetaan suoraan ratkaisumalli, mikä on auttanut toisella koiralla.
Oma lukunsa on tietenkin ”ongelmakoirakouluttajat” joilla kokemusta on vain siitä yhdestä sekarotuisesta, joka jahtasi häntäänsä. Kun oma piski on parannettu hännän jahtauksesta he ovat omasta mielestään täysin päteviä ongelmakoirakouluttajia.
TV-ohjelmat ovat nyt nostaneet enemmän esille ongelmakoiria, jonka koen hyväksi asiaksi. Ihmiset tajuavat etteivät ole ainoita, joilla on koiransa kanssa ongelmia ja että ongelmat pitää kohdata. Valitettavasti se ei näy kadulla asti kumminkaan.
Muiden kansalaisten mielestä ongelmakoiran omistaja on edelleen jotain rikolliseen verrattavaa ja häntä vieroksutaan. Voisiko jokainen koiran omistaja alkaa kohdata ongelmakoiria ilman ennakkoluuloja ja ympärikääntymisiä? Tällöin voisimme kaikki osaltamme auttaa ongelmakoirien omistajia heidän vaikealla matkallaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti