En ole varma onko lenkkeily mennyt parempaan suuntaan. Ainakaan Pulla ei vedä. Olen siirtynyt fleksistä käyttämään tavallista talutinta, jonka koen turvallisemmaksi. Lisäksi Pulla kääntyy salamana luokseni, jos lähden peruuttamaan, joten fleksistä ei ole enää niinkään hyötyä.
Keksin edelleen kumminkin aivot sauhuten Pullalle tekemistä, jotta se ei lähtisi lentoon joka ripsahduksesta. Pulla keskittyy silmät loistaen suurimman osan ajasta. Mutta en edelleenkään ole tyytyväinen tilanteeseen: haluan että voin keskittyä kävelemiseen, luontoon ja itsekseni miettimiseen lenkillä. En halua keskittyä Pullaan.
Luulen kumminkin että olemme menossa siihen suuntaan. Sain siitä jo vähän maistiaisia. Kun päästän Pullan vapaaksi se hetkittäin pystyy haistelemaan rauhassa hajuja ja olemaan koko ajan kuulolla kumminkin. Enää se ei juokse täysiä joka suuntaan vapaaksi päästyään.
Jatkan näin. Marraskuun alussa menemme taas Davidin juttusille. Teemme varmaan enkan siellä käynneissä ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti