Oispa blogi kaikkialla mukana. Lenkillä kirjoittaminen vaan voi olla hieman mahdotonta.
Kävin äsken koko lauman kanssa lenkillä. Täytyy myöntää että välttelen niitä tilanteita. Viimeksi kun koitin käydä koko lauman kanssa hiihtämässä kaaduin jo pihalla kaksi kertaa koirien ansiosta. Jätin siis sukset sitten suosiolla pois ja menin vain kävelemään. Harmi sinänsä, koska meidän lenkkimaastot ovat todella huonot talvisin...

No tänään lenkillä tuli ajateltua että haluan tuosta saksalaisesta porsaasta eroon. Harmi että se ei ole oikeasti mahdollista, eikä oikeastaan todellinen vaihtoehto. Mulla menee hermo jo lauman kanssa lenkille lähtiessä. Pulla alkaa piipittämään HETI kun otan askeleenkin siihen suuntaan että lähdetään lenkille. Ja sitä piipittämistä jatkuu edelleen melkein koko lenkki. Jos Pulla on vapaana, niin se koittaa metsästää lumen alta jotain, taikka käy kiljumassa jollekin lauman jäsenelle. Tai leikkii liian rajuja leikkejä. Lopputuloksena on että joudun koko ajan sanomaan sille jostain asiasta.

Yleensä käytän lauman kahdessa tai kolmessa osassa. Pulla yksin. Silloin kun en ehdi tekemään niin, niin mies käyttää koirat tai osan koirista. Nyt olen muutaman kerran koittanut ottaa itseäni niskasta kiinni. Ja katunut sitä lenkkeillessä. Lenkit EIVÄT ole rauhallisia ja sellaisia, jossa kävellään rauhassa eteenpäin ja katsellaan maisemia.

Mä en jaksa tuota eläintä.
Olkoon sitten miten päin haluaa ja täysin yhteiskuntakelvoton. Mä olen suunnitellut nyt kieltäväni siltä vain sellaiset toiminnot, jossa se voi vahingoittaa muita. Olkoot muuten miten päin sattuu. En jaksa.

Miksi sitten Pullaa ei voi antaa muualle?
-Koska Pulla on kumminkin osa MEIDÄN laumaa. Olisi rumaa Pullalle ja sen mahdolliselle uudelle omistajalle antaa tuollainen koira muualle. Kukaan ei oikeasti halua tälläistä koiraa. Kaikenlisäksi Pullan kauppasopimuksessa lukee että ensisijainen ostaja on kasvattaja. Kasvattaja todennäköisesti etsisi Pullalle uuden kodin, enkä mä halua antaa sitä kiertoon. Yleensä on joku koeaika, jonka uusi omistaja pitää (aikuista) koiraa ennen kuin päättää ottaako sen vaiko ei - Pullaa ei varmaankaan kukaan huolisi koeajan jälkeen -> lisää kiertoa.
Ja plussana mä oikeasti tykkään Pullasta, enkä voisi kuvitella luopuvani siitä, vaikka se välillä houkuttelevalta tuntuukin ;D.

Miksei Pullaa lopeteta?
-Yksinkertaisesti siksi että mielestäni on väärin lopettaa täysin terve koira.

Päivittelyni on ollut vähän katkolla nyt ja voisin selittää sitä kiireellä ja elämäntilanteen muuttumisella. Tiedän silti että jos olisin jaksanut olisin ehtinyt blogia päivittää. Nyt on kumminkin vuorossa parin kuukauden kuulumiset pullan osalta.

Pulla ei ole mennyt pahempaan, eikä oikeastaan parempaankaan suuntaan. Se on edelleen vaikea tapaus. Mieskin tajusi vihdoinkin miksi lopetin harrastukset Pullan kanssa kun näki kuinka Pulla meinasi syödä eläinlääkärin.
Eläinlääkärissä käynti on varmaankin sellainen, mikä pitää selittää juurta jaksaen että sen voi ymmärtää, enkä vieläkään jaksa uskoa että sitä ymmärtää jos ei ole kokenut oman koiransa kanssa samaa. Pulla joutui eläinlääkäriin, koska huomasin että sen hammas on lohjennut. Pulla on kumminkin niin hmm.. alkukantainen koira että sitä ei olisi huomattu ellei patukkaan olisi alkanut tulemaan leikkien yhteydessä verta. Tilasin lääkärin ja sainkin sen samantien paikallisella hammas-spesialistille. Ennen kuin menen lääkärin ovesta sisään minun pitää tarkistaa ettei ahtaassa odotustilassa ole muita koiria tai ihmisiä liian lähellä. Odotan toki niin kauan ulkona että voin Pullan kanssa mennä suoraan lääkärin pakeille. Odotustilassa on liian ahdasta olla vieraiden ihmisten ja koirien kanssa ja lisäksi minun pitäisi kaiketi tarjota kaikille ilmaiset korvatulpat, Pullan pitäessä sellaista mekkalaa... Tässä vaiheessa huomautan että kieltäminen ei auta, nami auttaisi, mutta palkitseminen on lähes mahdotonta oikeaan aikaan. Kaiken lisäksi Pulla on myös namin kanssa salakavala. Jos joku tulee liian läheltä ohi se puraisee.
Pääsimme siis lääkärin pakeille suoraan ulko-ovesta ja sitten oli edessä vaikea osuus - vierasihminen katsoo Pullan hampaita. Ollaan harjoiteltu sitä pennusta asti, mutta eihän se enää onnistu. Se on sitä paitsi AINA murissut kaikille vieraille ihmisille. Myönnän ettei se pentuna murissut niin pahasti. Eläinlääkäri oli metrin päässä kun näytin Pullan rikki mennyttä hammasta, eikä lähemmäs olisikaan kannattanut tulla. Vielä koitettiin kuunnella Pullan sydänäänet, mutta eihän siitäkään tullut mitään koska se piti niin kovaa mekkalaa että sydänääniä ei kuulunut...

Koko eläinlääkärissä käynti on painajaista ja luulen että se on sitä kaikille osapuolille.

Seuraavalla viikolla oli ohjelmassa kyseisen murtuneen hampaan poisto. Pyysin lääkäriltä kuonokopan, joka osottautui hyväksi ideaksi. Se vaimensi äänet ja pystyin itsekin olemaan rennonpi, koska Pulla ei varmasti päässyt puremaan ketään, vaikka kyllähän se yritti monta kertaa hoitajaa purra. Nyt sydänääntenkin kuuntelu sujui paremmin, koska kounokoppa vaimensi Pullan äänet. Pulla yritti purra aina hoitajaa pienenkin tilaisuuden tullen. Mieluiten silloin kun hoitaja käänsi selkänsä sille tai oli muuten tarkkaamaton. Hoitaja ei tehnyt MINKÄÄNLAISIA uhkaavia eleitä, mutta Pulla koki kumminkin pelkän hoitajan läsnäolon uhkaavaksi ja koitti purra moneen kertaan.

Siitä reissusta selvittiin kumminkin aika hyvin ja kivuttomasti. Mitä nyt yksi odotustilassa olevan koiranomistaja meinasi syöttää rakkinsa ja siinä samalla itsensä Pullalle kun poistuttiin paikalta. Jouduin sanomaan moneen kertaan että sitä pitää väistää KUNNOLLA, eikä silti meinannut uskoa. Lopulta sanoin suoraan että mene nyt koirasi kanssa tuonne takimmaiseen nurkkaan kiitos!

Mies tajusi eläinlääkäri tapahtuman jälkeen miksi lopetin Pullan kanssa harrastukset, joka on mulle oikeastaan aika tärkeä juttu. Nyt se ei enää vähättele meidän ongelmaa.

Mä olen ollut nyt laiska Pullan suhteen. On meillä käynyt paljon vieraita, eikä Pulla niitä ole syönyt. Toki se kävelee muristen perässä, mutta se saattaa myös olla kiltisti ja antaa vieraiden rapsuttaa itseään. Ja välillä se jopa unohtaa kävellä muristen perässä...

Lenkit ovat sujuneet ihan ok. Emme tosin ole lenkkeileet muuta kuin kodin lähellä. Pulla ei kumminkaan enää vedä kuin hetkittäin. Kiljuminenkin on lähes loppunut. Lisäksi se näyttää iloiselta. Olemme käyneet hiihtämässä ja menneet lumikengillä pitkin peltoja. Pulla on ollut paljon vapaana. Se tulee välillä mun luokse katsomaan mua ja vilkuilee muutenkin paremmin missä mä menen. Palkaksi se saa herkun, jos ei kilju. Välillä se menee muutaman metrin eteenpäin ja kääntyykin sitten taas takaisin katsomaan, joskos sitä herkkua nyt tulisi.

Autojen ohitukset sujuvat ok silloin kun pysähdytään kun auto tulee vastaan, mutta jos kävellään se koittaa edelleen jahdata niitä.

Olen käyttänyt lenkillä ja vähän treenannutkin (pihalla, yksin) Pullan kanssa, mutta ajatukset Pullan ongelmista eivät ole olleet mielessäni, vaikka ehkä pitäisi ja vielä enemmän kuin ennen.

Meille on tulossa perheenlisäystä - lapsi sellaista, ei karvaisia tällä kertaa. Ajatukseni ovat pyörineet sen takia jossain ihan muualla kuin Pullassa. Tietty mua jännittää miten Pulla suhtautuu tulevaan lapseen ja samalla ei jännitä yhtään. Pulla on kumminkin paimenkoira ja kerran totuttuaan se on paraskaveri ainakin koirien suhteen. Ihmisiin se ei yleensä totu. Uskon kumminkin että pieni vauva on enemmän verrattavissa koiraan, kuin ihmiseen tässä suhteessa Pullan näkökulmasta.
Luulen myös että Pulla TIETÄÄ jo nyt että mun masussa on joku ja sitten kun lapsi syntyy se TIETÄÄ että vauva on meidän ja siten suhtautuu siihen hyvin. Tietty Pullan kanssa pitää olla erityisen varovainen, varovaisempi kuin muiden koirien kanssa.
Yksi tuttu totesi että me annamme varmaan Pullan pois sitten kun lapsi tulee. Ihan vain tiedoksi emme anna Pullaa pois. Kenelle se menisi? Kuka haluaa koiran, joka koittaa syödä kaikki? Terveen koiran lopetus ei ole vaihtoehto.
Seuraava kysymys tutulla oli että entä jos Pulla puree lasta. Mä en osaa vastata vielä tuohon kysymykseen kunnolla, muuta kuin että Pullaa EI PÄÄSTETÄ puremaan lasta.
Sitten kun lapsi alkaa konttailemaan Pullalle rakennetaan johonkin oma piilopaikka, johon lapsi ei pääse. Pullalta (ja muilta koirilta) varmaankin myös kielletään lasten huoneessa oleskelu niin kuin ei se saa meidän makkarissakaan olla.

Koitan jatkossa päivittää blogia noin kerran kuukaudessa. Useammin en koe tarvetta, koska kerrottavaa on kumminkin suhteellisen vähän.

Sähköpostissani on pyydetty kuvia blogiin. Valitettavasti en halua julkaista minuun yhdistettäviä kuvia täällä, syyn olen varmaankin tarkemmin selittänyt jo aijemmin. Toivottavasti blogistani on jotain hyötyä lukijoille! Palaute on edelleen enemmän kuin tervetullutta!