Elämä Pullan kanssa

on välillä niin vaikeaa että syvällä sisimmässäni tiedän ettei Pulla tule kokemaan luonnollista kuolemaa. Siis edes sellaista että se lopetetaan johonkin vanhuuden vaivaan tai sairauteen. Mä uskon että joskus mä nään paremmaksi vaihtoehdoksi vielä lopettaa sen. Niin ikävää kun sitä onkaan itselleen myöntää saati sitten ääneen sanoa.

Se aika ei kumminkaan ole vielä. Pulla on vasta nuori koira ja elinvuosia sillä sukunsa perusteella on vielä ainakin kymmenen jäljellä, ellei enemmänkin. Tietenkään sekään ei ole kirjaan kirjoitettu aika. En kai voi sanoa että nautin näistä päivistä, kuukausista ja vuosista mitä Pullan kanssa joudun viettämään. Paitsi välillä, silloin kun ollaan pelkästään oman lauman kanssa kotona.

Voi olla että Pullan aika koittaa viiden vuoden sisään tai sitten ei. Se jää nähtäväksi. Mä koitan varautua siihen hetkeen kun Pulla joudutaan lopettamaan. Mä en kenenkään muun koiralla sitä ole alkanut vielä tekemään, vaikka vanhempiakin koiria laumasta löytyy. Vanhempien koirien kohdalla vain tiedän sen että ne saavat elää elämäänsä niin kauan kun ovat hyvässä kunnossa. Pullan kohdalla tiedän että vaikka se on hyvässä kunnossa, niin silti se ei välttämättä saa elää, niin raa'alta kuin se kuulostaakin. Siksi teen vähän kerrallaan surutyötä jo nyt. Tiedän Pullan lopetuksen olevan rankka paikka itselleni, mutta tiedän että se voi olla jossain vaiheessa välttämätöntäkin. Niin tuomittavaa kuin se onkin.

Ihmiset ihmettelevät miksi en vain harrasta Pullan kanssa agilityä tai jos se onkin vaikeaa, niin sitten vaikka tokoa.

Harrastinhan mä vielä viime syksynä Pullan kanssa tokoa, kun huomasin että agility on turhan vaarallinen laji kanssa harrastajille. Tokoa olemme pennusta asti "harrastaneet" sen verran että kaikki liikkeet avoimeen asti ovat hallussa noutoa lukuunottamatta. Menimme kumminkin ongelmakoiraryhmään, koska ajattelin että vaikka osaamme jutut, niin olemme lähinnä ongelmakoiria.

Menimme siis ryhmään, jossa oli lähinnä sellaisia koirakoita joiden suurin ongelma oli se että omistajat eivät vielä osanneet kouluttaa koiriansa. Niiltä ei oltu ikinä vaadittu mitään tottelevaisuus liikettä, eivätkä omistajat tienneet miten niille se pitäisi opettaakkaan, joten ne olivat "ongelmakoiria". Oli siellä yksi saksanpaimenkoira, joka oli pahempi rähjä kuin Pulla - tosin se oli sosiaalinen ihmisille ja se ei ollut salakavala, mutta kova ääni siitä lähti.

No Pullalla sujui toko ryhmässä kaikki aina niin kauan hyvin kun kukaan koirista tai ihmisistä ei tullut iholle, mutta joka kerta sain olla silmät selässä katsomassa ettei kukaan ollut lähestymässä, kun "tää on ihan kiltti" tai "ompa se kaunis". Pullahan kerää ihailua koirapiireissä osakseen kauniilla ulkonäöllään. Se on kevyt rakenteinen, suht lyhyt karvainen ja vaikka se onkin "black and tan"-värinen, niin silti siinä on enemmän mustaa. Se on ihmisten mielestä nätti, joka tuolla luonteella ei ole kovinkaan hyvä juttu.

Kaikissa muissa liikkeissä Pulla loisti, paitsi luokse päästävyydessä, jossa se koitti poikkeuksetta näykkäistä lähestyjää. Muissa liikkeissä näytimme mallia.
Mutta ryhmä treenasi erään urheilu hallin pihalla, jossa oli todella vilkas ihmis liikenne, joten ihmisiä helposti meni joka suunnasta ohi. Toisaalta pidin sitä hyvänäkin juttuna, koska ajattelin että Pulla siedättyisi. Niin ei kumminkaan käynyt ollenkaan. Se oli joka kerta jatkuvaa valppaana oloa.

Kerran yksi koira pääsi omistajaltaan irti. Tietenkin se koira tuli suoraan Pullaa kohti. Omistaja huusi koiransa perään "se on kiltti". Mä huusin että "tää ei". Mä yritän kovasti olla tuollaisissa tilanteissa remmi löysällä ja ihan muina naisina, mutta arvatkaa onko se vaikeeta, kun tietää että jos koira kiskasee, niin sitä on nurin siinä vaiheessa ja koira tappelussa? No tässä tapauksessa omistaja sai koiransa kiinni ennen kuin mitään ehti käymään.

Nyt olen kirjoittanut jo hirmuisen romaanin, enkä oikeastaan ole saanut sanottua mitä piti sanomani.

En tiedä tietääkö kukaan sitä kun koiran kanssa pitää jatkuvasti olla varuillaan? Mistä päin tulee seuraava ihminen tai koira. Mihin pystyn väistämään tarpeeksi kauas? Miten sanoa ihmiselle ettei tule kovinkaan lähelle ilman että ihminen säikähtää koiraa ja koira näykkäisee sen takia?

Harrastukset Pullan kanssa ovat jäässä niin kauan kunnes se oppii olemaan vetämättä hihnassa ja käyttäytymään niin ettei se syö ainakaan ihmisiä. Missä se sitten voi sen oppia jos emme harrasta? Yritän koko ajan etsiä ongelmaan ratkaisuja. Kokeilen jokaista uutta kikkaa joka tulee vastaan, kunnes tehoava kikka löytyy. Siihen asti treenaamme pihalla.

En varmaankaan saanut kovinkaan hyvin selitettyä sitä miksi en harrasta Pullan kanssa. Yritän joskus toiste paremmalla ajalla.

No nyt on muutama päivä päästy testaamaan uutta metodia - sitä jossa säälitään koiraa. Ei onnistu Pullalla sekään. Taas olin innoissani pari päivää, mutta tänään se into loppui.

Tänään lenkillä vastaan tuli ihminen kahden koiran kanssa. Me Pullan kanssa väistettiin kahden tien leveyden päähän ja jäätiin odottamaan, jotta päästäisiin takaisin tielle - etenemis mahdollisuutta vaunujen kanssa ei ollut.
Pulla katsoi koiria murhaavasti ja minä suihkaisin pullolla ja säälittelin. Ei tehoa, koirat lähestyvät. Suihkaisin uudestaan, ei tehoa taaskaan. Kun koirakko on kohdalla Pulla nostaa äläkän ja jatkaa sitä pitkälle niin kauan kunnes koirakko häipyy näkyvistä. Mä suihkin ja koitan säälitellä tuloksetta. Palaamme kotiin ja Pullalla on naama märkänä.

Siinä taas kariutuivat mun haaveet että palaisin harrastuksien pariin joskus Pullan kanssa.

SÄHKÖPOSTI EI TOIMI!

Sähköpostini ei toimi. Laittakaa ihmeessä palautetta, vinkkejä ja kommentteja tätä kautta tulemaan.

Muokkasin asetuksia niin että minun täytyy hyväksyä kommentit ennen kuin ne julkaistaan. Eli jos että halua kommenttianne julkaistavan, niin laittakaa viestiin maininta siitä. Jos haluatte vastauksen, laittakaa sposti osoitteenne mukaan, niin vastaan spostitse.

Olen pahoillani etten ole kirjoittanut aikoihin tänne. On ollut vähän muuta - meidän laumaamme on ilmestynyt uusi perheenjäsen, tällä kertaa ihmis sellainen.

Pulla on ottanut uuden tulokkaan hienosti vastaan. Se itse asiassa toimii loistavana itkuhälyttimenä ja on muutenkin todella herttainen pienokaista kohtaan. Sohvaperunan kanssa sen sijaan jouduimme opettelemaan olemaan nätisti. Sen mielestä vauva oli jotain rottaan verrattavaa. Nyt kolmen kuukauden jälkeen kumminkin alkaa Sohvaperunakin tietemään ettei vauva ole ruokaa. Sohvaperuna on se meidän lauman helpoin, joten sen käyttäytyminen oli täysin yllätys.
Pullan käyttäytyminenkin oli yllätys, vaikkakin positiivinen sellainen! Jotkut veikkailivat että Pulla alkaa vahtimaan vauvaa. Tälläisiä merkkejä se ei ole onneksi vielä osoittanut.

Meillä oli kesällä kymmenkunta vierasta kylässä. Pulla ei purrut ketään, mutta murisi tasapuolisesti kaikille. Erityisesti miehille.
Olenko kertonut tapauksen kun Pulla oli ihan pieni, noin 7kk ikäinen? Olimme eräissä juhlissa ja juhlaväki halusi nähdä uuden hienon harrastuskoirani. Päästin Pullan sisää. ihmiset istuivat ringissä ja Pulla kävi vuorollaan jokaisen luona. Perheenjäsenille se heilutti häntää ja muille murisi.

Pullan kanssa lenkit eivät suju yhtään sen paremmin kuin puolivuotta sittenkään. Olen alkanut käyttämään sillä kuonopantaa, jotta se ei pystyisi vetämään niin hyvin. Haittapuolena siinä vain on että tarvitsisin sitä käyttäessä lisävarusteeksi jonkin äänenvaimentimen...

Eilen jaksoin taas lukea vähän lisää ongelmakoirista ja sain taas yhden vinkin eräästä artikkelista. Suihkepullo-säälittely kikkaa kokeilin tänään ensimmäistä kertaa lenkillä ja se vaikuttaa toimivalta. Tosin niinhän aina kaikki kikat Pullan kanssa ensimmäisellä kerralla vaikuttaa...
Raportoin lisää aiheesta, kun ehdin ja olen kokeillut sen toimivuutta enemmän käytännössä.