No nyt on muutama päivä päästy testaamaan uutta metodia - sitä jossa säälitään koiraa. Ei onnistu Pullalla sekään. Taas olin innoissani pari päivää, mutta tänään se into loppui.
Tänään lenkillä vastaan tuli ihminen kahden koiran kanssa. Me Pullan kanssa väistettiin kahden tien leveyden päähän ja jäätiin odottamaan, jotta päästäisiin takaisin tielle - etenemis mahdollisuutta vaunujen kanssa ei ollut.
Pulla katsoi koiria murhaavasti ja minä suihkaisin pullolla ja säälittelin. Ei tehoa, koirat lähestyvät. Suihkaisin uudestaan, ei tehoa taaskaan. Kun koirakko on kohdalla Pulla nostaa äläkän ja jatkaa sitä pitkälle niin kauan kunnes koirakko häipyy näkyvistä. Mä suihkin ja koitan säälitellä tuloksetta. Palaamme kotiin ja Pullalla on naama märkänä.
Siinä taas kariutuivat mun haaveet että palaisin harrastuksien pariin joskus Pullan kanssa.
Heips! Löysin sattumalta blogiisi, voisinko linkittää tämän omaani? :) Mulla on itselläni ollut kaksi remmirähjää, toinen pahempi kuin toinen. Ja sen pahemman kanssa toko oli henkireikä meille molemmille, se ainoa turvasatama, jossa koiran mielestä muita ihmisiä tai koiria ei tarvinnut tappaa. Eli välttämättä harrastaminen ei ole teiltäkään täysin poissuljettu vaihtoehto... Tämän nykyisen kanssa ärinät saatiin kuriin pitkän työn tuloksena. Joten täydet sympatiat sinne teille, tiedän mitä remmirähjän kanssa eläminen voi pahimmillaan olla.
VastaaPoistaHeippa ja kiitos kommentistasi!
VastaaPoistaTotta kai voit linkittää :)