Pulla asuu tällä hetkellä puolet viikosta muualla, jossa sen kanssa touhutaan hirmuisesti. Se käy monella pienellä (n. 2km) lenkillä päivisin. Paikassa käy myös vieraita paljon, joiden aikana Pullalla on kuonokoppa päässä. Se on muka ok vieraiden kanssa, mutta saattaa toisena hetkenä olla arvaamaton. Pulla käy myös ostari treeneissä päivittäin.
Sen kanssa puuhataan sellaista mitä minä en ole enää aikoihin jaksanut, koska en ole nähnyt tuloksia parempaan suuntaan.
En usko nytkään että tuloksia syntyy, vaikka niin mulle on väitetty: Musta ne kaikki tulokset ovat olleet vain niitä samoja pilkahduksia joita näen päivittäin. Se ei tarkoita että mä pystyisin ikinä Pullan kanssa palaamaan harrastusten pariin.

Puolet viikosta mä käytän Pullan lenkillä. Mä otan taskut täyteen nameja ja syötän Pullaa metrin välein. Niin se ei ainakaan vedä, mutta...

Ai niin Cesar Millan on tulossa kuulemma suomeen. Pääsisinpä hänen pakeilleen Pullan kanssa!

Vaikeinta minulle on hyväksyä se että mun ongelmille ei ehkä voida tehdä mitään. Enkä enää ole edes varma ovatko ongelmat minun vai Pullan... alan kallistua siihen että kummankin yhteisiä.

Mietin parhaillani kokeilenko taas jälleen yhtä ongelmakoirakouluttajaa, vai luovutanko. Minun vain pitäisi saada itseni asennoitua oikein. Mun on vain niin vaikea tuon koiran kanssa lähteä nollasta liikkeelle. Mun on myös vaikea elää sen asian kanssa että en saa koiralta minkäänlaista palkkiota - eli onnistumista minkään meidän ongelman suhteen.

Motivoikaa mut yrittämään!

Tällä hetkellä mietin joka lenkillä Pullan lopettamista. Sitten tulen sisään kotiin ja Pulla käy makaamaan vauvan viereen ja kun vauva huutaa Pulla käy suikkaamassa suukon poskelle <3. Lopeta nyt sitten sellainen koira...

Olisin onnellinen jo sellaisesta itsestään selvästä pikku jutusta että Pulla ei vetäisi lenkeillä. Muiden ongelmien kanssa pystyn elämään, mutta vetäminen menee suoraan hermoon. Muita ongelmia voin vaikka vältellä.
Tietenkin olisin vielä onnellisempi jos pystyisin harrastamaan jotain Pullan kanssa. Edes sitä tokoa. Kaikista onnellisin olisin, jos pääsisin sen kanssa taas agilityn pariin... Mutta luulen että kaksi viimeisintä toivetta ovat jo liikaa.

ps. kuvan koira ei ole pullaa nähnytkään.

Tajusin erään asian.

... meinaan sen että mä en saa Pullan kanssa aikaan mitään sen takia, koska en ikinä koe tietyissä asioissa onnistumisia sen kanssa. Totta kai mä jaksaisin treenata sen kanssa, mikäli joskus joku onnistuisi. Tiedän tiedän... Pulla on todella lahjakas mm. agilityssä, tokossa ja jäljellä. MUTTA kun sen kaiken pilaa se että TIEDÄN etten pääse sen kanssa ikinä kisaamaan niissä lajeissa sen takia että se syö kaikki vastaan tulijat ja menijät.

Mä en tiedä mitä tekisin sen kanssa. Onko kenelläkään jäljellä mitään keinoa, jota en olisi yrittänyt jo? Saa ja pitää sanoa, jos sellainenkin vielä löytyy!

Aloitin sohviksen kanssa taas harrastukset :) ja meillä on niin mukavaa. Intoani latistaa vain se että tiedän että Pulla olisi nopeampi ja parempi, mutta nautin hetken hengähdystauoista Sohviksenkin kanssa.