Miksi kirjoitan tätä blogia?
Ajattelen ettei kenenkään tarvitse kokea sitä samaa olotilaa kuin minun. Tunnen olevani yksin yrityksessäni tehdä koirastani yhteiskuntakelpoinen mallikansalainen ja minulle sopiva harrastuskoira. Haluan jakaa tämän kaiken jonkun kanssa ja toivon että tästä on jollekkin jossakin apua!
Miksi kirjoitan anonyymisti?
En ole valmis ottamaan vastaan haukkuja siitä kuinka huono koiraihminen olenkaan, kun en saa edes yhtä pientä saksalaista kuriin ja järjestykseen. Olen puhunut ongelmasta monille ja joko sitä vähätellään tai sitten suhtaudutaan säälivästi. En kaipaa sääliä, vaan hyviä neuvoja - sellaisia jotka toimivat. En halua että ihmiset osottelevat kadulla tai kuiskivat selän takana ("tuolla toi ongelmakoiran omistaja menee!"). Ehkä vielä joskus puhun tästä kaikesta avoimesti kaikille, kun ongelmat on ratkaistu ja muistelen näitä aikoja nauraen. Nyt on vielä nauru kaukana, kun joutuu kamppailemaan itsensä kanssa että ylipäätään lähtee lenkille joka päivä tuon tietyn koiran kanssa. Ja kyllä häpeän sitä että käyn sen takia sisäistä kamppailua. Ja jeps, meitin koirat käy joka päivä vähintään tunnin lenkillä (vaikka juoksevat myöskin pihalla lähes vapaasti) ja olen saanut aina kammettua itseni joka päivä sinne lenkille jopa tuon ongelman kanssa!
